Eilen tuli juostua hyvän treeniviikon päätteeksi kevyt 16 kilometrin lenkki. Se ei ollut mikään tavallinen juoksu, sillä luotettavan tukkikirjanpitoni mukaan juoksussa rikkoontui 80 000 kilometrin raja. Se tietää kahta kierrosta maapallon ympäri. Määrässä se ei ole mitään huipputasoa, sillä todelliset juoksukoneet Suomessakin ovat tahkonneet satojatuhansia kilometrejä. Mutta jonkinlainen saavutus kuitenkin, ainakin minulle.
Muistan kuntojuoksun aloittamisen helmikuun lopussa vuonna 1984 hyvin. 84 kilon paino, jossa ylipainoa reippaat 20 kiloa, sai sitomaan lenkkarin nauhat ja uhmaamaan talvisia kelejä. Lenkki oli aluksi säännöllisesti 10 kilometriä ja juoksuaskelia siitä vain osa. Vain ne merkittiin huolellisesti päiväkirjaan. Vasta vajaan kuukauden päästä lenkura oli kokonaan juoksuaskelin taivallettu. Painokin putosi myöhemmin alimmillaan Kanarian leirillä 58 kiloon. Keskimäärin paino on pysynyt vakaasti 63-66 kilossa kaikki nämä vuodet.
Kunto oli noussut syksyksi jo niin paljon, että uskaltauduin ensimmäiseen juoksukisaan Hvitträskin ympäri 1.9.1984 Kirkkonummella. Sekin kisa jäi hyvin mieleen, kun viereltäni starttasi jo edesmennyt kuvanveistäjä Kain Tapper, sittemmin akateemikko. Kokemus oli hieno ja osoitti että urheilu ja taide eivät välttämättä ole toistensa vihollisia. On taiteilijoita, jotka harrastavat kuntoilua ja on urheilijoita, jotka arvostavat taiteita. Me olemme samaa lihaa ja verta yhtäkaikki.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, kuten edesmennyt urheiluselostaja Voitto Liukkonen asian ilmaisi. Ja toinen "Voden" lohkaisu: Nyt meiltä meni kuva, toivottavasti kohta menee myös ääni.
