Kestävyysjuoksijat Ruotsi-otteluun

Robin Ryynänen
Kuva: yleisurheilu.fi

Kesän yleisurheilukauden päättävä Suomi-Ruotsi-maaottelu käydään tulevana viikonloppuna 2-3.9.2017 Tukholmassa. Suomen maajoukkue on valittu ja keskityn tässä sen kestävyysjuoksuosioon.

Miesten puolella on kaksi urakoitsijaa, jotka täytyy nostaa esiin, nimittäin nuori Robin Ryynänen ja hieman kokeneempi Jarkko Järvenpää. He juoksevat molemmat sekä 5000 että 10 000 metriä. Erityisesti nuoren 20-vuotiaan Ryynäsen urakointi pistää silmään, mutta se on mielestäni järkevää ottaen huomioon kestävyysjuoksun tason miesten puolella. Ja urakoihan vasta 16-vuotias maailmantähti Jakob Ingebrigtsen peräti neljä matkaa Norjan mestaruuskisoissa ja hurjin tuloksin. Kaikki eivät pelkää loppuunpalamista.

Kolmansina edustajina ovat 5000 metrillä ensikertalainen Eero Saleva ja 10 000 metrillä kokenut Henri Manninen. Molemmat ovat kiinnostavia tapauksia, Saleva tulokkaana ja Manninen vaikeuksien jälkeen paluun tekevänä konkarina. Esteissä suvereenin Topi Raitasen kanssakilpailijoina ovat Lahden Hannu Granberg ja Helsingin kova maaottelutaistelija Aki Nummela.

Camilla Richardsson
Kuva: iltalehti.fi

Naisten puolella on yksi urakoija, joka osallistuu kahteen kestävyysmatkaan ja hän on Camilla Richardsson. Camillan matkat ovat paraatilaji 3000 metrin esteet sekä 5000 metriä. 5000 metrillä hänen seuranaan ovat Janica Mäkelä ja Henni Tofferi sekä esteissä Astrid Snäll ja Anni Suominen. Heistä Astrid Snäll on vasta 17-vuotias lupaus ja muut aikuisia kokeneempia juoksijoita. Janica Mäkelä on juossut maajoukkueessa ennenkin, mutta Tofferi on ensikertalainen Ruotsi-ottelussa ja niin taitaa olla Suominenkin.

10 000 metrillä Suomella on todella mielenkiintoinen naistrio. Kalevan Kisojen yllätysmestari Saara Nikander on luonnollinen valinta, mutta Sandra Erikssonin ja maratoonari Anne-Mari Hyryläisen osallistuminen on todella hienoa. Eriksson on ollut koko kauden enemmän tai vähemmän poissa kuvioista ja etenkin esteistä jalkaongelmien (kantapääleikkaus) vuoksi. Hän on juossut tänä vuonna vain SM-viesteissä, joten hänen juoksunsa kympillä on pieni arvoitus, vaikka kuntoa varmasti on. Hyryläinen on taas tottunut juoksemaan yleensä vain maanteillä, joten hänen ilmaantuminen radalle on erittäin tervetullutta.

On tosiaan valitettavaa, että naisten kestävyysjuoksujoukkueessa ei ole nimiä Alisa Vainio, Johanna Peiponen, Oona Kettunen eikä Minttu Hukka. Sairaudet ja loukkaantumiset ovat olleet heille ylitsepääsemättömiä ongelmia jo vuoden ja osalle kaksikin vuotta. Peiponen ilmestynee jo syksyn maastoihin, toivottavasti muutkin mahdollisimman pian. Heitä kaivataan jo kuin kuuta nousevaa...

Ja lopuksi maajoukkuejuoksijoille voidaan antaa karskin valmentajan tyly ohje: aluksi täysillä ja lopussa vähän kiristetään. Eiköhän sillä Ruotsi kaadu.

Sorsametsällä

Sorsastajat: Timo Kähkönen (vas.) ja Leevi Manninen

Olen palannut marjareissulta takaisin Keski-Suomeen. Aika on mennyt erilaisissa askareissa ja aktiviteeteissa. Maanantai-iltana koin toisen kerran elämässäni sorsastuselämyksen siihen kuuluvine jännityksineen. Lähdimme koulukavereideni Timo Kähkösen ja Leevi Mannisen kanssa Timon erämaatontille jahtaamaan sorsalintuja. Erämaatontti on kaukana ihmisasutuksista ja sillä sijaitsee pienehkö lampi, joka on otollinen paikka törmätä sorsalintuihin. Varustauduimme asianmukaisine tarvikkeineen aseista ja patruunoista onkisiimaan ja makuualustoihin.

Timo oli käynyt paikalla jo sunnuntaina sorsastuksen avauspäivänä ja saanut saaliiksi lukuisia sorsia. Siksi toiveemme olivat korkealla tälläkin reissulla. Ajoimme erämaamökille, josta oli vielä vajaan kilometrin kävely lammelle. Lammen reunalla oli kaksi naamioitua passipaikkaa valmiina asemiehille. Minä en ole koskaan metsästänyt eikä minulla ole ase- eikä metsästyslupia. Niinpä sain toimia huoltomiehenä ja lintukoirana. Meillä oli tosin mukana pitkä teleskooppionki, jolla sorsasaaliita pystyi vetämään lammelta rannalle. Minun ei tarvinnut noutaa niitä uiden.

Iltakuuden maissa asetuimme odotustilaan, Timo ja Leevi passipaikoilleen ja minä hieman taaemmaksi odottamaan ja jännittämään mitä tuleman piti. Illan valoisa aika aina kello yhdeksään oli turhaa odotusta; mitään merkkejä sorsista ei kuulunut. Hämärän laskeutuessa toiveemme nousivat ja läheisiltä vesistöiltä alkoi kuulua pauketta. Se tietää sitä että sorsat lähtevät liikkeelle. Mekin kuulimme sorsien ääniä niiden lentäessä paikkamme ylitse. Ylilentoja tapahtui puolenkymmentä, mutta sorsat eivät jostain syystä laskeutuneet lammelle. Timon sorsapillikään ei auttanut, vaikka hyvin kutsuva olikin.

Sitten kuulin veden solinaa ja se oli merkki siitä että sorsa oli laskeutunut. Odottelin aseen laukeamista, mutta mitään ei kuulunut. En uskaltanut huutaa miehille että ampukaa jo ihmeessä. Parin minuutin kuluttua kuului siipien suhinaa ja se oli merkki siitä että saalis oli lentänyt tiehensä. Nyt uskalsin viestiä ja ihmetellä mikseivät miehet ampuneet kun saalis oli hollilla. Sain vastaukseksi että sorsa oli ollut kuolleessa kulmassa näkymättömissä. Olimme kohdanneet viisaan sorsan, ehkä eilisen opettamana.

Niin siinä sitten kävi, että poistuimme lammelta ilman yhtäkään sorsaa. Tämä on metsästyksen suola, aina ei voi voittaa. Luonto on viisas ja siihen on tyytyminen. Lintukoiran tehtäväksi jäi piilossa kököttäminen ja itikoiden tappaminen. Taisin olla porukan ainoa massamurhaaja.

Hempan hölökkä

Jyrkkäkoski Camping; infotaulu

Sain aamulla hillahommat valmiiksi Ranualla ja lähdin ajelemaan etelää kohti. Pudasjärvellä pysähdyin tuttuun tapaan Kylmäsen tehtaanmyymälään. Minulla on erityinen syy poiketa siellä: kahvi + munkki, hinta 1,50 euroa. Siinä kahvia hörppiessä luin paikallista Pudasjärvi-lehteä ja havaitsin ilmoitussivuilta, että noin parin tunnin päästä on Hempan hölökkä- juoksu Jyrkkäkosken Camping- alueella. Minun piti joka tapauksessa tehdä illalla juoksulenkki, joten tämä juoksu sopi mainiosti ohjelmaan. Varsinkin, kun se näytti pieneltä epäviralliselta tapahtumalta.

Ajelin siitä ennen iltakuutta Jyrkkäkoskelle ja pian sinne kerääntyikin vajaa kymmenen kuntoliikunnan harrastajaa. Henkilöitä jututellessa kävi ilmi, että tapahtuma on lehtimies Heimo Turusen vetämä kuntojaoksen yhteinen viikottainen tempaus, jossa yhteislenkkinä kävellään tai juostaan noin tunnin verran. Nytkin juoksuun osallistui lisäkseni kaksi muuta henkilöä ja kävelyssä oli hieman enemmän osallistujia.

Juoksureitti kierteli kuntoratoja pitkin Jyrkkäkosken kauniissa kangasmaastossa. Se ohitti esimerkiksi Jyrkkäkosken tunnetun tanssilavan ja pienehkön hyppyrimäen, jossa voidaan leiskauttaa 20-30 metrin hyppyjä. Mukavan mäkinen kierros oli noin viisi kilometriä pitkä ja kiersimme sen kahdesti.

Tämä oli sopivan helppo kuntotapahtuma raskaahkon hillareissun päätteeksi ja kolmen totisemman juoksukisan jatkoksi. Seuraava kilpailu onkin sitten taas Keski-Suomessa, kunhan sinne asti päästään. Paikka ja ajankohta on vielä auki, mutta eiköhän jokin sopiva kisa löytyne.

Ranuan hillajuoksut

Karhuhölkän lähtötunnelmissa
Kuva: Jorma Puurunen

Viime viikonlopulla oli Ranualla hillamarkkinat. Sen ohessa juostiin kaksikin kisaa: Karhuhölkkä lauantaina Eläinpuiston parkkipaikalta ja Hillamaastot sunnuntaina urheilukentältä. Vuonna 2013 juoksin molemmat juoksut ja nyt uudistin tempun neljä vuotta myöhemmin.

Karhuhölkkä on Ranuan Rata-Karhujen järjestämä kisa ja se starttasi Ranuan eläinpuiston liepeiltä kohti Heinisuota, jossa oli kääntymispaikat sekä 3 kilometrin että 6 kilometrin taivaltajille. Maaliin palattiin samaa reittiä. Juoksuun kirmasi lastensarjat mukaanlukien kymmeniä osallistujia.

M60-sarjassa matka oli lyhyempi 3 kilometriä, joten se oli sopiva matka Pudasjärven Cooperin jälkeen. Ne joilla oli elektroniikkaa ranteessa, saivat matkaksi 100-200 metriä enemmän. Yritin aloittaa jälleen rauhallisesti ja ilmeisesti onnistuin siinä kun ohitin Pudasjärven Timo Heikkilän vain muutama sata metriä ennen maalia. Tosin Kuusamon Seppo Pajuniva ja Tervolan Heimo Springare olivat karanneet jo alkumatkasta, joten sijoitukseksi tuli kolmas ja ajaksi 14.26. Vauhti oli suunnilleen samaa kuin Pudasjärven Cooperissa eli hidasta. Vuonna 2013 juoksin puolta pitemmän matkan noin 27 minuuttiin.

Hillamaastojen 3 parasta sarjassa M60, vasemmalta: Heimo Springare (2.), Seppo Pajuniva (1.) ja Markus Hast (3.)

Kun jalat eivät olleet pahemmin tukossa seuraavana päivänä, niin päätin osallistua myös Ranuan Peuran järjestämiin Hillamaastoihin. Siellä M60-sarjalla matka oli noin 3,6 kilometriä eli kolme kierrosta Oravin kuntoradalla. Kisaan osallistujat olivat pitkälti samoja kuin päivää aiemmin Eläinpuistossa. Nyt edelleni juoksi Pajunivan ja Springaren lisäksi myös Markus Hast Keminmaalta, joten sijoitus oli neljäs ja aika 17.40.

Juoksun yhteydessä törmäsin Seppo Harjumaahan, josta kirjoitin tänne blogiin liittyen Sepon jokapäiväiseen liikunnan Suomen ennätykseen, jonka hän oli vienyt Simo Nikulalta. Seppo mainitsi putken edelleen jatkuvan ja heinäkuun lopulla sille tuli mittaa jo 32 vuotta. Keskustelimme myös Ron Hillistä, jonka yli 50 vuoden (52 vuotta ja 39 päivää) ME-juoksuputki katkesi viime talvena sairausongelmiin. Kirjoitin siitä tänne tuoreeltaan 8.päivä helmikuuta. Seppo aikoi jatkaa päivittäistä liikuntaansa terveyden ja tuntuman mukaan. Joka tapauksessa tämänhetkinen SE on kova eikä sille ole tiedossa uhmaajia ainakaan vielä.

Laitan näiden juoksujen tulokset tänne, jos ja kun ne nettiin ilmestyvät.

Karhuhölkkä tähän.

Hillamaastot tähän.

Hillojen perässä

Hillakeidas

Katselin maanantaina hilloja Ranualta. Hieman hilloja löytyikin, mutta suurin osa oli raakoja. Pudasjärven Cooperin testissä tuli hilla-asiat puheeksi kilpailijakaverini Jorma Puurusen kanssa ja hän osoittautui Pudasjärven soiden asiantuntijaksi. Kun hän sitten pyysi minua mukaan laajalle hillareissulle, niin olin valmis empimättä matkaan.

Pudasjärvi on Ranuaa etelämpänä ja siellä hillat kypsyvät nopeammin. Eilinen ja toissapäivä menivät hillastaessa ja vaeltaessa pitkin hyllyviä soita ja rämekannaksia. Tiistaina reissulle tuli mittaa 12 tuntia ja keskiviikkona 10 tuntia. Jorma arvioi päivittäiseksi kävelyannokseksi noin 15 kilometriä.

Jorma Puurunen ja 1.päivän saalis

Jorman johdolla kiersimme niitä suoalueita, jotka hän tunsi ja tiesi hyviksi. Älypuhelimen karttapalvelut auttoivat suunnistamisessa historiatiedon lisäksi. Suurin osa hilloista oli kypsiä toisin kuin Ranualla.

Tehdyt päiväretket olivat hillojen lisäksi antoisia myös kuntoilumielessä. Kävely kosteilla soilla venytti ja rasitti jalkalihaksia. Päivän jälkeen oli palauttava lyhyt juoksulenkki mielessä, mutta ajattelun tasolle se jäi. Energiat olivat sen verran käytetty loppuun yrittäessä pysyä nuoremman kuntoiluhirmun perässä. Tavalliselta kuntoilua harrastamattomalta mieheltä se ei olisi onnistunut. Varsinkin paluu autolle täysien sankkojen ja reppujen kanssa söi mukavasti miestä.

Ja sitten lopuksi itse saaliiseen. Toinen kuva näyttää ensimmäisen päivän saaliin. Se oli sangollinen molemmille ja sen lisäksi reput olivat täynnä pienempiä hillapurnukoita. Minun saaliini oli noin 13 kiloa ja Jormalla hieman enemmän. Toinen päivä oli vähän lyhyempi ja saalis molemmille noin sangollinen Lapin kultaa.

Kiitokset vielä Jormalle paikallisesta hillatuntemuksesta ja vetoavusta. Reissut olivat antoisia niin keskustelujen kuin saaliiden osalta. Hillastus jatkuu osaltani vielä Ranuan puolella.

Cooperin testi Pudasjärvellä

Kolme vuotta sitten juoksin Pudasjärvellä Cooperin testin ja kun nyt tuli sama mahdollisuus eteen eilisiltana, niin pitihän sitä asettua viivalle. Samalla oli hyvä verrata testien aikoja keskenään, jotta näkisi missä mennään tällä hetkellä. Vuoden 2014 tulos oli 2940 metriä 12 minuutissa ja nyt tiesin varmasti että noihin metreihin ei ole mahdollisuuksia jalkavaikeuksien jälkeen. Mutta edetään asia kerrallaan.

Cooperin testiin osallistujat oikealta: Puurunen, Hiltula (voittaja), Koivukangas ja Tuoriniemi
Kuva: Heino Ruuskanen

Pudasjärven Urheilijat järjestää Cooperin testejä säännöllisesti kesän aikana ja tämä juoksu taisi olla viides tai kuudes. Edellisellä kerralla juoksijoita oli ollut kymmenkunta, mutta nyt Suojalinnan urheilukentälle ilmaantui vain neljä kisaajaa. Olisiko hillanpoimintasesongilla ollut osuutta asiaan.

Aikomuksenani oli lähteä varovaisesti liikkeelle ja alkumatka meni noin 2800 metrin vauhtia. Tämä olisi tyydyttänyt minua hyvinkin tällä hetkellä, mutta niin siinä vain lopuksi kävi että vauhti putosi viimeisillä kierroksilla ja lopputulokseksi tuli 2675 metriä ja kolmas tila. Eväitä ei ollut parempaan, mutta kisa kävi hyvästä tiukemmasta harjoitusvedosta. Näitä pitäisi vain tehdä enemmän myös treeneissä. Kisan voittaja Arto Hiltula paineli mukavat 3450 metriä.

Tämä oli hyvä alku hillareissun kisoille. Seuraavat kilpailut juostaan Ranualla, jossa olisi ensi viikonloppuna kaksikin kisaa tiedossa. Joko juoksen ne molemmat tai sitten jätän toisen vähän myöhemmälle ajankohdalle.

Lopuksi listaan Cooperin testin 31.7.2017 tulokset tähän alle:

1. Arto Hiltula 3450 metriä
2. Jorma Puurunen 2985 metriä
3. Aimo Tuoriniemi 2675 metriä
4. Jouni Koivukangas 2625 metriä